Hen­ki­lö­koh­tai­nen avus­ta­ja on arjen mah­dol­lis­ta­ja

Hen­ki­lö­koh­tai­nen avus­ta­ja mah­dol­lis­taa avus­tet­ta­val­le oman­nä­köi­sen arjen aut­ta­mal­la niis­sä toi­min­nois­sa, joi­hin avus­tet­ta­va ei itse vam­man­sa tai sai­rau­ten­sa vuok­si pys­ty. Voi­si sanoa että hen­ki­lö­koh­tai­nen avus­ta­ja toi­mii tar­peen mukaan avus­tet­ta­van jal­koi­na, käsi­nä, sil­mi­nä ja jos­kus myös ääne­nä.

Oulun seu­dun työl­li­syy­sa­lu­eel­la on nyt haus­sa työ­voi­ma­kou­lu­tus hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan työs­tä kiin­nos­tu­neil­le. Hyvin työl­lis­tä­vä ala sopii monen­lai­siin elä­män­ti­lan­tei­siin ja tar­jo­aa jous­ta­via, moni­puo­li­sia työ­mah­dol­li­suuk­sia.

Työ lähel­lä ihmis­tä

Hen­ki­lö­koh­tai­set avus­ta­jat työs­ken­te­le­vät siel­lä, mis­sä arki tapah­tuu – avus­tet­ta­van koto­na, har­ras­tuk­sis­sa, työ­pai­kal­la tai asioin­ti­reis­suil­la. Työ on ihmis­lä­heis­tä ja sen kes­kiös­sä on avus­tet­ta­van itse­mää­rää­mi­soi­keu­den kun­nioit­ta­mi­nen sekä eri­lai­suu­den hyväk­sy­mi­nen. Avus­ta­jan teh­tä­vä ei ole muo­ka­ta avus­tet­ta­van arkea omien tot­tu­mus­ten­sa mukai­sek­si, vaan läh­tö­koh­ta­na on aina avus­tet­ta­van oma tapa elää ja toi­mia. Avus­ta­ja tukee avus­tet­ta­vaa teke­mään asiat niin kuin hän itse teki­si ilman sai­raut­ta tai vam­maa.

Työn­ku­va ja teh­tä­vät vaih­te­le­vat avus­tet­ta­van tar­pei­den ja tuen tason mukaan. Työ voi olla fyy­si­ses­ti tai hen­ki­ses­ti kuor­mit­ta­vaa, ja avus­ta­jan on olta­va val­mis hyvin lähei­seen­kin avus­ta­mi­seen, esi­mer­kik­si hygie­nian tai pukeu­tu­mi­sen yhtey­des­sä. Toi­si­naan taas työ voi olla kevyt­tä ja sosi­aa­lis­ta – kuten tapah­tu­miin osal­lis­tu­mi­sen mah­dol­lis­ta­mis­ta.

Jokai­nen päi­vä on eri­lai­nen, ja sik­si tilan­ne­ta­ju, jous­ta­vuus ja pal­ve­lual­tis asen­ne ovat avus­ta­jan tär­keim­piä omi­nai­suuk­sia. Hyvät vuo­ro­vai­ku­tus- ja empa­tia­tai­dot luo­vat luot­ta­mus­ta, joka on työn perus­ta.

Kou­lu­tus tuo var­muut­ta ja tai­toa

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan työ­hön ei ole viral­lis­ta tut­kin­to­vaa­ti­mus­ta, mut­ta alal­le voi kou­lut­tau­tua suo­rit­ta­mal­la vam­mai­sa­lan ammat­ti­tut­kin­non hen­ki­lö­koh­tai­sen avun osaa­mi­sa­lan tai osia tut­kin­nos­ta.

OSAOn Kon­tin­kan­kaan toi­mi­pis­tees­sä toteu­te­taan hen­ki­lö­koh­tai­sen avun tut­kin­non osien kou­lu­tus­ta. Leh­to­rit Mer­vi Kaik­ko­nen, Kir­si Tör­mä­nen ja Iri­na Piri-Hors­ma kan­nus­ta­vat opis­ke­le­maan mer­ki­tyk­sel­lis­tä alaa:

• Arkie­lä­män hal­lin­ta ja tilan­ne­ta­ju vie­vät jo pit­käl­le, mut­ta kou­lu­tus antaa eväi­tä ja ammat­ti­tai­toa koh­da­ta ja avus­taa eri tavoin vam­mai­sia ihmi­siä, myös vaa­ti­vis­sa tilan­teis­sa. Lisäk­si oppii eri­lai­sia kom­mu­ni­kaa­tio­me­ne­tel­miä, jot­ka ovat usein työs­sä tar­peen, ker­to­vat OSAOn opet­ta­jat.

Kou­lu­tus kes­tää noin vii­si kuu­kaut­ta ja sisäl­tää lähio­pe­tus­ta, etä­opis­ke­lua ja käy­tän­nön har­joit­te­lua.

• Kou­lu­tus antaa sinul­le tai­dot ja var­muu­den toi­mia. Muka­na on tie­to­puo­lis­ta opis­ke­lua mut­ta pai­no­tus on käy­tän­nön har­joi­tuk­sis­sa eli oppii ihan käy­tän­nös­sä avus­ta­mis­ta eri­lai­sis­sa tilan­teis­sa. Kou­lu­tus antaa myös näkö­kul­maa jat­ko­kou­lu­tus­ta aja­tel­len, vink­kaa­vat OSAOn opet­ta­jat.
• Avus­ta­jil­le on tar­vet­ta, ja arvos­tam­me pal­jon hei­dän teke­mää työ­tä – he mah­dol­lis­ta­vat vam­mais­ten hen­ki­löi­den osal­lis­tu­mi­sen yhteis­kun­taan. Täs­sä työs­sä voi teh­dä aidos­ti mer­ki­tyk­sel­lis­tä työ­tä eri­lais­ten ihmis­ten kans­sa.

Lue lisää kou­lu­tuk­ses­ta kou­lu­tusil­moi­tuk­ses­ta:

Hen­ki­lö­koh­tai­nen avus­ta­mi­nen, tut­kin­non osa (tyomarkkinatori.fi)

Hen­ki­lö­koh­tai­set avus­ta­jat työl­lis­ty­vät suo­raan avus­tet­ta­val­le tai hen­ki­lö­koh­tais­ta apua tar­joa­van yri­tyk­sen työn­te­ki­jöik­si. Työ­mark­ki­na­to­rin työ­paik­kail­moi­tuk­sis­ta löy­dät täl­lä het­kel­lä avoi­me­na ole­vat pai­kat Oulun seu­dul­la:

Työ­pai­kat (tyomarkkinatori.fi)