Hoi­toa­lal­ta IT-maa­il­maan hypän­nyt Anni kan­nus­taa tavoit­te­le­maan unel­mia

Anni Haa­ra­nen opis­ke­li uuden tut­kin­non ja teki täys­kään­nök­sen työ­elä­mäs­sään pait­si tavoi­tel­lak­seen uusia unel­mia, myös näyt­tääk­seen tyt­tä­ril­leen, että kaik­ki on elä­mäs­sä mah­dol­lis­ta.

- Olen vähän int­ro­vert­ti enkä yleen­sä nau­ti esil­lä ole­mi­ses­ta, mut­ta jos tari­na­ni roh­kai­see mui­ta­kin tavoit­te­le­maan unel­mi­aan, ker­ron sen mie­lel­lä­ni.

Näin ker­too Nokial­la tii­mie­si­hen­ki­lö­nä työs­ken­te­le­vä Anni Haa­ra­nen. Aikui­siäl­lä uuden alan opis­kel­lut kol­men lap­sen äiti toi­voo, että hänen tari­nan­sa valaa uskoa nii­hin, jot­ka epä­röi­vät ura­va­lin­to­jen­sa kans­sa.

- Elä­mä kyl­lä vie, sil­tä minus­ta on aina tun­tu­nut. Val­mii­ta rat­kai­su­ja se ei juu­ri kos­kaan tar­joa, ja suun­taa pitää itse etsiä. Mut­ta kun niin tekee ja tart­tuu tilai­suuk­siin, alka­vat pala­set lok­sah­del­la pai­kal­leen, Haa­ra­nen roh­kai­see.

Kak­si työ­elä­mää

Haa­ra­nen on elä­nyt kak­si työ­elä­mää. Ensim­mäi­nen alkoi vuon­na 2011 sai­raan­hoi­ta­ja­na, las­ten ja nuor­ten psy­kiat­rian paris­sa. Vaik­ka jo tuol­loin Haa­ra­nen oli kuin nykyis­tä Nokia-uraan­sa enna­koi­den kiin­nos­tu­nut tek­nii­kas­ta ja luon­non­tie­teis­tä, vei tie hoi­toa­lal­le.

Taus­tal­la oli sekä lukion opin­to-ohjaa­jan opas­tus, jos­sa ei Haa­ra­sen muis­ti­ku­vien mukaan edes sivut­tu tek­nil­li­siä alo­ja, että hänen luon­tai­nen halun­sa aut­taa ihmi­siä. Pit­kään ura­va­lin­ta tun­tui­kin osu­val­ta.

- Olin tyy­ty­väi­nen työ­hö­ni, joka oli hyvin pal­kit­se­vaa ja mer­ki­tyk­sel­lis­tä. Se oli kui­ten­kin fyy­si­ses­ti ja eet­ti­ses­ti­kin hyvin kuor­mit­ta­vaa, kun kii­re ei mah­dol­lis­ta­nut asioi­den teke­mis­tä niin hyvin kuin oli­si halun­nut, Haa­ra­nen muis­te­lee. Aja­tuk­set alan­vaih­dos­ta alkoi­vat itää.

- Kevääl­lä 2016 odo­tin tois­ta las­ta­ni. Mie­tin, että jos nyt haki­sin Oulun ammat­ti­kor­kea­kou­luun opis­ke­le­maan IT-insi­nöö­rik­si, ehti­sin val­mis­tua juu­ri ennen kuin lap­si läh­ti­si päi­vä­hoi­toon, Haa­ra­nen ker­taa.

Kun Haa­ra­nen uute­na nokia­lai­se­na vie­lä jän­nit­ti pär­jää­mis­tään uudel­la alal­la, osoit­ti mah­ta­van työ­po­ru­kan tuki ja avu­liai­suus arvon­sa.

Alan­va­lin­ta ei tapah­tu­nut niin­kään suu­ren kut­su­muk­sen aja­ma­na, vaan oli lopul­ta var­sin spon­taa­ni pää­tös. Lop­pu­tu­los oli monen pie­nen asian sum­ma, kuten tek­niik­kaa koh­taan kyte­vän kiin­nos­tuk­sen sekä sen, että tut­kin­to oli mah­dol­lis­ta opis­kel­la moni­muo­to-opin­toi­na: mah­dol­li­suus opis­kel­la pää­asias­sa kotoa käsin sopi pien­ten las­ten äidil­le.

Opin­not hän aloit­ti syk­syl­lä 2016 seu­ra­naan vas­ta­syn­ty­nyt tytär. Kuvio tois­tui muu­ta­maa vuot­ta myö­hem­min, kun hän jat­ko-opis­ke­li itsen­sä diplo­mi-insi­nöö­rik­si ja tuol­loin uute­na opis­ke­lu­ka­ve­ri­na toi­mi vuon­na 2021 syn­ty­nyt kuo­pus.

- Olen vit­sail­lut, että kes­kim­mäi­nen tytär on insi­nöö­ri ja kuo­pus diplo­mi-insi­nöö­ri, kun olem­me yhdes­sä suo­rit­ta­neet nämä tut­kin­not, Haa­ra­nen nau­rah­taa.

Ammat­ti­kor­kea­kou­lun myö­tä auke­ni Haa­ra­sen toi­nen työ­elä­mä Nokial­la. Sil­loin herä­si myös hänel­le uusi tun­ne: mää­rä­tie­toi­suus.

- En näh­nyt sai­raan­hoi­ta­ja­na ura­pol­ku­ja, mut­ta sit­ten havah­duin, että ehkä haluan­kin tavoi­tel­la nii­tä. Täl­lä alal­la vain tai­vas on kat­to­na.

Usko omiin kykyi­hin löy­tyi

Insi­nöö­rio­pin­nois­saan Haa­ra­nen teki opin­toon kuu­lu­via har­joit­te­lui­ta ja opin­näy­te­työn­sä tule­val­le työ­nan­ta­jal­leen. Opin­to­jen myö­tä hänet pes­tat­tiin Nokial­le ohjel­mis­to­ke­hit­tä­jäk­si. Sii­tä läh­tien ura on eden­nyt vauh­dil­la.

- En osan­nut tuo­ree­na har­joit­te­li­ja­na vuon­na 2018 aavis­taa, että vii­den vuo­den pääs­tä joh­dan pro­jek­ti­pääl­lik­kö­tii­miä. Hui­ja­ri­syndroo­ma oli aluk­si vah­vas­ti läs­nä, mut­ta koen, että aiem­mat työ­elä­män kään­teet oli­vat tär­kei­tä, jot­ta saa­toin kas­vaa sik­si osaa­jak­si, joka nyt olen, Haa­ra­nen ana­ly­soi koros­taen aiem­man ihmis­lä­hei­sen ammat­tin­sa mer­ki­tys­tä esi­hen­ki­lö­työs­sään.

Haa­ra­nen teki diplo­mi­työn­sä nais­ten tuke­mi­ses­ta IT-alal­la. Opin­näy­te­työs­sään hän tar­kas­te­li sitä, miten nai­sia roh­kais­taan läh­tö­koh­tai­ses­ti hyvin mies­val­tai­sel­le alal­le ja miten he siel­lä pysy­vät. Aihe on hänel­le hyvin lähei­nen.

Usko omiin kykyi­hin löy­tyi työyh­tei­sön vank­ku­mat­to­mas­ta tues­ta sekä oival­luk­ses­ta uuden edes­sä.

- Kun tulin Nokial­le töi­hin ohjel­mis­to­ke­hit­tä­jäk­si, olin täy­si raa­ki­le. Se työ oli hen­ki­lö­koh­tai­nen syvä pää­ty­ni ja epä­mu­ka­vuusa­lu­ee­ni, mut­ta huo­ma­sin­kin pär­jää­vä­ni, Haa­ra­nen muis­te­lee.

Hän myös uskoo, että Nokia – kuten moni muu­kin työ­nan­ta­ja – pyr­kii palk­kaa­maan ennen kaik­kea poten­ti­aa­lia, ei vält­tä­mät­tä aina val­mis­ta paket­tia.

- Luu­len, että halu oppia oli yksi syy, mik­si minut Nokial­le halut­tiin. Jos jos­sa­kin olen hyvä, niin oppi­mi­ses­sa ja opis­ke­lus­sa. Täy­tyy vain roh­keas­ti tuo­da esiin, että poten­ti­aa­lia löy­tyy, Haa­ra­nen poh­tii.

Halu oppia ajoi eteen­päin

Haa­ra­nen on opis­kel­lut koko Nokia-uran­sa ajan. IT-insi­nöö­rin tut­kin­to täy­den­tyi diplo­mi-insi­nöö­rin tut­kin­nol­la vuon­na 2021, ja nyt hän opis­ke­lee palet­tia luon­te­vas­ti täy­den­tä­vää tuo­tan­to­ta­lou­den diplo­mi-insi­nöö­rin tut­kin­toa.

Haa­ra­nen koros­taa, ettei opis­ke­lu itses­sään takaa mitään, mut­ta se avaa mah­dol­li­suuk­sia. Hän myön­tää olleen­sa onne­kas­kin: pien­ten las­ten äidin diplo­mi-insi­nöö­rik­si opis­ke­lu tus­kin oli­si käy­nyt näin sol­ju­vas­ti ilman koro­na­pan­de­mi­aa.

- Koro­na­pan­de­mia oli monel­la tapaa surul­li­nen asia, mut­ta jos jotain hyvää sii­tä voi etsiä, niin sen, että etä­opis­ke­lu­mah­dol­li­suu­det para­ni­vat huo­mat­ta­vas­ti.

Opis­ke­luin­to on pait­si työn liet­so­maa, myös itses­tä kum­pua­vaa.

- Näen opis­ke­lun ja itse­ni kehit­tä­mi­sen har­ras­tuk­se­na. Elä­mäs­sä­ni on monia roo­le­ja: töis­sä olen esi­hen­ki­lö ja koto­na äiti, mut­ta opis­kel­les­sa olen ihan vain Anni. Saan olla minä, Haa­ra­nen ker­too.

Tär­kein eteen­päin aja­va voi­ma kui­ten­kin löy­tyy kotoa.

- Teen tätä näyt­tääk­se­ni tyt­tä­ril­le­ni, että kaik­ki on mah­dol­lis­ta. Kai­kil­le muil­le­kin tah­don sanoa, että hyviä asioi­ta tapah­tuu, kun menee nii­tä koh­ti. Aina ei tar­vit­se olla val­mis osaa­ja, vaan moti­vaa­tio on tär­kein­tä, Haa­ra­nen sum­maa.

MAH­DOL­LI­SUUK­SIEN MAR­RAS­KUU nos­taa esil­le työ- ja yri­ty­se­lä­män monet mah­dol­li­suu­det. Tämä artik­ke­li on osa Business­Aseman kam­pan­jaa työn­ha­ki­joil­le, työ­nan­ta­jil­le, yrit­tä­jil­le ja kai­kil­le kau­pun­ki­lai­sil­le. Löy­dät mar­ras­kuun tapah­tu­mat, val­men­nuk­set ja ajan­va­rauk­set­to­mat pal­ve­lut osoit­tees­ta businessasema.com/mahikset.