Jon­nan työ­nan­ta­ja mah­dol­lis­ti uran­vaih­don

Jon­na Kuus­tie teki yli vii­den­tois­ta vuo­den mit­tai­sen uran ravin­to­lois­sa tar­joi­li­ja­na sekä esi­hen­ki­lö­teh­tä­vis­sä. Mie­li veti kui­ten­kin koh­ti uusia haas­tei­ta, ja uran uusi suun­ta sel­ke­ni hänel­le erää­nä ilta­na koti­soh­val­la. Nykyi­sin hen­ki­lös­tö­hal­lin­non esi­hen­ki­lö­teh­tä­vis­sä toi­mi­va Kuus­tie kan­nus­taa kaik­kia ete­ne­mään roh­keas­ti koh­ti uut­ta.

Jon­na Kuus­tie istuu Ama­ril­lon tun­nel­mal­li­ses­sa hämä­räs­sä ja kat­se­lee ravin­to­laa, jos­ta hänen työ­uran­sa alkoi 20 vuot­ta sit­ten.

- Miten tämä­kin paik­ka voi olla jo 20-vuo­tias. Itses­tä tun­tuu, että olen van­hen­tu­nut mak­si­mis­saan vii­si vuot­ta tänä aika­na, hän nau­rah­taa.

Kun Ama­ril­lo avat­tiin vuon­na 2003, oli Kuus­tie vas­ti­kään val­mis­tu­nut sil­loi­ses­ta Poh­jois-Poh­jan­maan ammat­tiop­pi­lai­tok­ses­ta hotel­li- ja ravin­to­la-alan tar­joi­li­jak­si. Vas­ta­val­mis­tu­nut tar­joi­li­ja kiin­nos­tui uutuus­ra­vin­to­las­ta ja päät­ti hakea sin­ne töi­hin. Samoin teki moni muu­kin, sil­lä Oulun uusi ravin­to­la kieh­toi laa­jas­ti – niin työn­te­ki­jöi­tä kuin asiak­kai­ta­kin.

- Haki­joi­ta oli yli tuhat, vaan pää­sin sisään. Sii­nä läh­dim­me sit­ten avaa­maan ravin­to­laa, ja alku­ru­tis­tus oli mie­le­tön, kun asiak­kai­ta tul­vi ovis­ta ja ikku­nois­ta, Kuus­tie muis­te­lee ravin­to­lan haki­ja- ja ylei­sö­ryn­täyk­sen värit­tä­mää alkua.

”Huo­len­pi­to on pää­teh­tä­vä­ni”

Ensim­mäi­sen työ­pai­kan myö­tä urke­ni myös Kuus­tien Ari­na-ura, joka on kes­tä­nyt muu­ta­mia muu­al­le teh­ty­jä pii­pah­duk­sia lukuun otta­mat­ta näi­hin päi­viin saak­ka. Vaan pal­jon on kah­des­sa vuo­si­kym­me­nes­sä muut­tu­nut. Työ­elä­män­sä alus­sa Kuus­tie huo­leh­ti ravin­to­la- ja yöker­hoa­siak­kais­ta, mut­ta nyt hänen vas­tuul­laan on 110 hen­ki­lös­tö­re­surs­si­poo­lin työn­te­ki­jää.

Hen­ki­lös­tö­re­surs­si­poo­lin pal­ve­lu­pääl­lik­kö­nä hänen teh­tä­vän­sä on kat­soa, että Oulun, Kemin ja Raa­hen alu­een S‑kaupat ja ‑ravin­to­lat saa­vat tar­vit­se­man­sa kii­rea­vun ja esi­mer­kik­si sai­raus­lo­man sijai­set. Hän myös vas­taa toi­min­nan kehit­tä­mi­ses­tä sekä poo­lin kas­vat­ta­mi­ses­ta jat­ku­vin rek­ry­toin­nein.

- Esi­hen­ki­lö­työ on pää­työ­ni ja huo­len­pi­to on pää­teh­tä­vä­ni. Huo­leh­din sii­tä, että poo­lin työn­te­ki­jät tie­tä­vät, mis­sä ja mil­loin hei­tä tar­vi­taan, ja että toi­mi­pai­kat saa­vat tar­vit­se­man­sa työn­te­ki­jät.

Kuus­tie kokee siis pää­teh­tä­väk­seen sen, että poo­lin työn­te­ki­jät voi­vat hyvin työs­sään. Poo­li puo­les­taan ulot­taa työ­hy­vin­voin­tia laa­jem­mal­le.

- Täl­lai­nen ’työ­voi­ma­pank­ki’ hel­pot­taa kaup­po­jen ja ravin­to­loi­den esi­hen­ki­löi­den arkea. Se tukee hei­dän jak­sa­mis­taan ja työ­hy­vin­voin­ti­aan, kun ei tar­vit­se aina itse venyä ja pai­ka­ta pois­sao­lo­ja.

Roh­keas­ti koh­ti uut­ta

Mut­ta miten ura­pol­ku joh­taa tar­joi­li­jas­ta hen­ki­lös­tö­hal­lin­non esi­hen­ki­lö­teh­tä­viin? Jon­na Kuus­tien tai­pa­leel­la avain­te­ki­jöi­tä ovat olleet halu oppia sekä roh­keus läh­teä mukaan uusiin asioi­hin. Hän tun­tuu olleen pai­kal­la lähes aina, kun Oulus­sa on avat­tu jotain uut­ta. Kah­den Ama­ril­lo-vuo­den jäl­keen tie vei het­kek­si pois Ari­nan huo­mas­ta, kun Kuus­tie läh­ti lähei­sen tar­joi­li­ja­kol­le­gan­sa hou­kut­te­le­ma­na avaa­maan aikan­sa hit­tiyö­ker­ho Onne­laa.

Vuon­na 2007 edes­sä oli paluu Ari­nal­le, täl­lä ker­taa upo­uu­teen Cof­fee Houseen. Vie­lä yhdet ava­jai­set hän sai vyöl­leen vuon­na 2016, kun hän oli muka­na käyn­nis­tä­mäs­sä Sokos Her­kun ravin­to­lan toi­min­taa.

- Joku niis­sä tilan­teis­sa kieh­too, vaik­ka avaa­mi­nen aika krei­siä onkin. Se fii­lis ja poruk­ka avauk­ses­sa ovat aina huip­pu­ja, ja ne tilan­teet muis­taa kyl­lä aina, Kuus­tie poh­tii.

Cof­fee Houses­sa Kuus­tie kokei­li myös ensi ker­taa sii­pi­ään esi­hen­ki­lö­teh­tä­vis­sä, kun hän vuo­ro­pääl­lik­kö­nä käy­tän­nös­sä pyö­rit­ti kah­vi­lan toi­min­taa. Esi­hen­ki­lö­pes­tit sai­vat myö­hem­min jat­koa Puis­to­kah­vi­la Makias­sa sekä aiem­min mai­ni­tus­sa Sokos Her­kun ravin­to­las­sa.

Puis­to­kah­vi­la Makia­kin tuli aika­naan Kuus­tiel­le tutuk­si, kun hän työs­ken­te­li siel­lä vuo­ro­pääl­lik­kö­nä ennen Sokos Her­kun ravin­to­laan siir­ty­mis­tään.

Uran uusi suun­ta yllät­ti koti­soh­val­la

Yli vii­den­tois­ta alal­la vie­te­tyn vuo­den jäl­keen Kuus­tien kui­ten­kin val­ta­si tun­ne sii­tä, pitäi­si­kö elä­mäs­sä teh­dä jotain muu­ta­kin kuin ravin­to­la­töi­tä.

- Yöker­hot, lou­nas­pai­kat ja ravin­to­lat tun­tui­vat sii­nä koh­taa näh­dyil­tä. Tun­tui vää­räl­tä jää­dä aloil­leen, ja mie­li teki haas­taa itse­ään sekä oppia jotain uut­ta, hän muis­te­lee. Erää­nä ilta­na soh­val­la istues­saan hän päät­ti teh­dä tun­teel­le jotain, kun kän­ny­kän näy­töl­le vie­ri tie­to haus­ta sih­tee­rin ammat­ti­tut­kin­toon.

Kuus­tie myös haki opis­ke­lu­paik­kaa ja sai sen, mikä tie­si jät­täy­ty­mis­tä opin­to­va­paal­le.

- Otin pai­kan vas­taan, vaik­ka opin­to­va­paal­le jää­mi­nen pelot­ti­kin, sil­lä onhan elan­to sil­loin pie­nem­pi kuin töis­sä. Vaan kun kat­soo, mihin se joh­ti, voi vain sanoa, että kyl­lä kan­nat­ti, Kuus­tie tote­aa päät­tä­väi­ses­ti.

Mah­dol­li­suus tut­kin­toon kuu­lu­van har­joit­te­lun suo­rit­ta­mi­seen avau­tui tutus­sa talos­sa, kun Ari­nan mat­kai­lu- ja ravit­se­mis­kau­pan joh­dos­sa kai­vat­tiin apu­kä­siä. Mie­len­kiin­toi­sen har­joit­te­lun lopul­la Kuus­tiel­le oli sel­vää, ettei ravin­to­la­työ puhu­tel­lut enää kuten ennen. Mitä siis teh­dä, kun opin­to­va­paa lop­pui­si?

Ajoi­tus oli­kin täy­del­li­nen, kun har­joit­te­lu­noh­jaa­ja kehot­ti Kuus­tie­tä hake­maan hen­ki­lös­tö­hal­lin­nos­sa avoin­na ole­vaa resurs­si­suun­nit­te­li­jan paik­kaa. Näin Kuus­tie myös teki ja sai vuon­na 2019 itsel­leen työn, jos­ta lopul­ta muo­vau­tui hänen nykyi­nen hen­ki­lös­tö­re­surs­si­poo­lin pal­ve­lu­pääl­li­kön teh­tä­vän­sä.

Kou­lu­tus kan­nat­taa ja työ opet­taa

Pape­ril­la loik­ka tar­joi­li­jas­ta hen­ki­lös­tö­hal­lin­non esi­hen­ki­lö­teh­tä­viin ei vai­ku­ta suo­ra­vii­vai­sel­ta, mut­ta Kuus­tie kokee kai­ken teke­män­sä ja koke­man­sa val­mis­ta­neen hän­tä tähän het­keen. Koke­mus ken­täl­tä on ollut suu­rek­si avuk­si myös esi­hen­ki­lö­työs­sä.

- Tyk­kään oppia teke­mi­sen kaut­ta, en ole kos­kaan ollut luki­ja­tyyp­piä. En myös­kään usko, että kukaan voi joh­taa vaik­ka­pa yri­tys­tä, jos ei ole näp­pi­tun­tu­maa sii­tä, mitä ken­täl­lä tapah­tuu, Kuus­tie tuu­mii.

Työn kaut­ta saa­tu oppi voi jos­sain tapauk­sis­sa kor­va­ta muo­dol­li­sen kou­lu­tuk­sen­kin. Sen Kuus­tie sai hil­jat­tain huo­ma­ta lähie­si­mies­työn ammat­ti­tut­kin­to­aan suo­rit­taes­saan.

- Tut­kin­to tun­tui aivan läpi­huu­to­ju­tul­ta, sil­lä olin teh­nyt esi­hen­ki­lö­työ­tä jo niin pit­kään ja käy­tän­nön kaut­ta oppi­nut ne asiat, hän nau­rah­taa.

Esi­hen­ki­lö­nä Kuus­tie halu­aa kan­nus­taa alai­si­aan tart­tu­maan tilai­suuk­siin ja ete­ne­mään koh­ti tavoit­tei­taan, kuten hänen esi­hen­ki­lön­sä ovat hän­tä kan­nus­ta­neet.

Kuus­tie kui­ten­kin koros­taa, että itsen­sä kehit­tä­mi­nen ja uuden oppi­mi­nen on aina tär­ke­ää, jol­loin mikään kou­lu­tus ei ole kos­kaan pahas­ta. Sen peri­aat­teen mukai­ses­ti hän opis­ke­lee par­hail­laan joh­ta­mi­sen ja yri­tys­joh­ta­mi­sen eri­koi­sam­mat­ti­tut­kin­toa.

- Odo­tan tut­kin­nol­ta parem­paa ymmär­rys­tä luvuis­ta ja yri­tys­joh­ta­mi­ses­ta eri­tyi­ses­ti HR-näkö­kul­mas­ta. Opit­tua on myös mie­len­kiin­tois­ta pei­la­ta mie­he­ni yri­tys­toi­min­taan, Kuus­tie avaa odo­tuk­si­aan.

Kuus­tie myön­tää olleen­sa ural­laan onne­kas­kin. Hän kui­ten­kin näkee, että tuu­ria­kin pitää avit­taa. Kun tuo roh­keas­ti esiin omaa osaa­mis­taan ja tavoit­tei­taan, tekee kovas­ti töi­tä tavoit­tei­den­sa eteen, sat­tuu onnen­kan­ta­moi­sia­kin useam­min. Asen­teel­la­kin pää­see pit­käl­le: kai­ken voi oppia, jos halu­aa oppia.

- Minul­la on sat­tu­nut hyvä­kin tuu­ri, kun eteen on auen­nut uusia mah­dol­li­suuk­sia. On pitä­nyt vain uskal­taa läh­teä roh­keas­ti uusiin jut­tui­hin mukaan. Olen todel­la tyy­ty­väi­nen ura­pol­kuu­ni, ja kii­tos enti­sil­le ja nykyi­sil­le esi­hen­ki­löil­le­ni sen mah­dol­lis­ta­mi­ses­ta ja mah­dol­li­suuk­sien anta­mi­ses­ta, Jon­na Kuus­tie kiit­te­lee.

MAH­DOL­LI­SUUK­SIEN MAR­RAS­KUU nos­taa esil­le työ- ja yri­ty­se­lä­män monet mah­dol­li­suu­det. Tämä artik­ke­li on osa Business­Aseman kam­pan­jaa työn­ha­ki­joil­le, työ­nan­ta­jil­le, yrit­tä­jil­le ja kai­kil­le kau­pun­ki­lai­sil­le.