Miten yrit­tä­jyys liit­tyy kuva­tai­tei­li­jan arkeen

Oulun Piki­saa­ren luon­non­lä­hei­syys yhdis­tet­ty­nä puhut­te­le­vaan ark­ki­teh­tuu­riin tar­jo­aa antoi­sat puit­teet tai­teel­le ja kult­tuu­ril­le. Työ­huo­neel­laan Van­has­sa Vil­la­teh­taas­sa istuu kuva­tai­tei­li­ja Anni Arff­man.

– Olin nel­jän­tois­ta, kun erääl­lä kurs­sil­la opet­ta­ja esit­te­li itsen­sä kuva­tai­tei­li­ja­na. Ymmär­sin, että tämä­hän on ammat­ti ja tätä­hän voi opis­kel­la, Arff­man muis­te­lee.

– Kor­kea­kou­lus­ta val­mis­tu­mi­sen jäl­keen pudo­tus oli kui­ten­kin mel­koi­nen. Työk­kä­ris­tä ehdo­tet­tiin ainoas­taan uudel­leen­kou­lut­tau­tu­mis­ta, kos­ka eihän kuva­tai­tei­li­joil­le ole oikeas­taan tar­jol­la avoi­mia kuu­kausi­palk­kai­sia työ­paik­ko­ja.

Nyky­päi­vä­nä on enem­män ymmär­rys­tä kuva­tai­tei­li­jan amma­til­li­sen polun raken­tu­mi­ses­ta.

Tai­tei­li­ja yksi­ny­rit­tä­jä­nä

Kuva­tai­te­li­jan työ raken­tuu pit­käl­ti eri pitui­sis­ta pro­jek­teis­ta. Har­va tai­tei­li­jois­ta saa tulon­sa pel­käs­tään teos­myyn­nis­tä. Tai­teen suun­nit­te­lua tai teke­mis­tä­kään ei oikeas­taan myy­dä pal­ve­lu­na. Tai­te­li­jan yrit­tä­jyys ei siis ole ver­ran­nol­li­nen perin­tei­seen mie­li­ku­vaan yrit­tä­jäs­tä, eivät­kä tai­tei­li­jat itse­kään miel­lä itse­ään yrit­tä­jik­si.

– Yrit­tä­jyys tuli osak­si ammat­tia­ni, kun sain kak­si todel­la mie­leis­tä jul­kis­ten tilo­jen tai­de­pro­jek­tia, ja las­ku­tus piti jär­jes­tää, Arff­man sanoo.

Kysees­sä oli tai­de­ko­ko­nai­suus Oulun Hei­nä­to­rin päi­vä­ko­tiin ja Oulun uuden sai­raa­lan graa­fi­nen ker­ro­sil­me, joka käy­tän­nös­sä tar­koit­ti kuvi­tuk­sel­li­sia sei­nä­graa­fi­koi­ta sai­raa­lan vii­teen ker­rok­seen. – Sai­raa­la­pro­jek­tis­sa tuo­tin 48 tai­de­gra­fiik­kaa digi­taa­li­si­na tie­dos­toi­na. Toi­mek­sian­to­na se oli kuva­tai­te­li­jan työn ydin­tä, Arff­man kuvai­lee.

– Päi­vä­ko­din tai­de­ko­ko­nai­suus toteu­tet­tiin val­miik­si asti minun kaut­ta­ni. Tai­det­ta oli esi­mer­kik­si tur­va­teip­pauk­sis­sa, joi­den tuo­tan­to toteu­tui ali­hank­ki­joi­den kaut­ta. Tämä tar­koit­ti koko­nais­bud­je­tin hal­lin­noin­tia. Olin yhtä aikaa tai­tei­li­ja ja pro­jek­ti­pääl­lik­kö.

– Yrit­tä­jyys vaa­tii roh­keut­ta, mut­ta oli­si kui­ten­kin hul­lua jät­tää se pois. Sil­loin ei pää­si­si osal­li­sek­si hie­noi­hin pro­jek­tei­hin ja pal­jon jäi­si teke­mät­tä, Arff­man tote­aa.

Toi­meen­tu­lo ja yrit­tä­jyys edel­lyt­tää tai­teen toi­mi­ken­tän seu­raa­mis­ta, jot­ta voi hakea toteut­ta­jak­si eri­lai­siin pro­jek­tei­hin ja hank­kei­siin.

FabLa­bis­ta ver­kos­to­ja ja uusia tek­nii­koi­ta

Pape­ri on ollut yksi mie­lui­nen tai­teen työs­ken­te­ly­ma­te­ri­aa­li Arff­ma­nil­le. Hänel­lä on mene­tel­mä hah­mot­taa ja lei­kel­lä pape­ria muo­toi­hin niin, ettei pape­ris­ta tipu pois kuvioil­le oleel­li­sia osia. Käsin työs­ken­nel­les­sä hän käyt­tää skal­pel­lia.

Arvo­kas vink­ki tai­de­teos­ten leik­kaus­vai­hee­seen tuli har­ras­tuk­sen kaut­ta. Kurs­si­ka­ve­ri puu­työ­ryh­mäs­tä poh­ti Business­Aseman FabLa­bia työ­vä­li­nei­neen rat­kai­suk­si vaa­ti­viin muo­toi­lu­töi­hin. FabLab on kai­kil­le avoin nyky­ajan vers­tas digi­taa­li­seen val­mis­tuk­seen.

Usei­ta mate­ri­aa­le­ja voi­daan lei­ka­ta lase­ril­la. Leik­kaus voi­daan teh­dä vek­to­ri­piir­rok­ses­ta, mikä oli Arff­ma­nil­le entuu­des­taan tut­tua. Se madal­si kyn­nys­tä kokeil­la lase­ria työ­vä­li­nee­nä.

– Hyö­dyn­sin laser­leik­kaa­mis­ta akryy­lie­läi­mis­sä, jot­ka oli­vat osa Vii­mei­nen tuo­mio ‑teos­ta. Sain FabLa­bis­ta tukea pro­ses­siin ja ohjaus­ta tek­nii­kan hal­tuun­ot­toon, hän ker­too.

– Laser­leik­kaa­mi­nen on paran­ta­nut hui­mas­ti omaa työn ergo­no­mi­suut­ta, hän lisää.

Nyky­ään Arff­man suo­sii vane­ria leik­kaus­ma­te­ri­aa­li­na. Sitä on hel­pom­pi käsi­tel­lä osa­na tila­tai­det­ta, esi­mer­kik­si ripus­ta­mi­sen tai pys­tyyn tuke­mi­sen näkö­kul­mas­ta.

FabLa­bin ver­kos­to­jen ja vah­van tai­tei­li­jau­ran­sa kaut­ta Arff­man pää­si mukaan suun­nit­te­le­maan työ­pa­jaa ARTi­FAB-hank­kees­sa, jon­ka tar­koi­tuk­se­na on saa­da ihmi­siä kiin­ni digi­taa­li­sen val­mis­ta­mi­sen tai­toi­hin.

– Työ­pa­jas­sa hae­taan tapo­ja yhdis­tää tai­det­ta ja digi­taa­lis­ta val­mis­ta­mis­ta. En itse ope­ta digi­val­mis­tuk­sen asioi­ta, mut­ta jaan osaa­mis­ta­ni tai­teen tuo­mi­ses­ta osak­si sitä, Arff­man tote­aa.

Unel­mien koko­nai­suus

– On tilaus­töi­tä, tai­de­pro­jek­te­ja, tai­deo­pet­ta­mis­ta ja omaa tai­det­ta, jota voi toteut­taa, kun jää aikaa. Val­mis­tan teos­sar­jaa seu­raa­vaan näyt­te­lyyn, Arff­man tii­vis­tää amma­til­li­sen teke­mi­sen koko­nai­suut­taan.

Omaa tuo­tan­toa täy­tyy olla val­mii­na, jot­ta voi hakea mukaan tai­de­näyt­te­lyi­hin. Hänel­lä on tulos­sa tai­de­näyt­te­lyt Kun­straum Maler­hof Voigt­holzis­sa Sak­sas­sa ja kesäl­lä 2026 Oulun Tai­te­li­ja­seu­ran Pimen­to-tilas­sa.