Näin Nea löy­si unel­ma-ammat­tin­sa

Kuva: Nuo­ri­so-ohjaa­jak­si opis­ke­le­va Nea Nur­ro on saa­nut apua monil­ta ammat­ti­lai­sil­ta. Nyt hän halu­aa vas­ta­vuo­roi­ses­ti aut­taa mui­ta nuo­ria ja antaa heil­le koke­muk­sen, että jokai­sen ihmi­sen tun­teil­la on väliä.

Moti­vaa­tio opis­ke­luun läh­ti omis­ta koke­muk­sis­ta, nyt edes­sä on valoi­sa tule­vai­suus: ”Sain apua ja haluan antaa sitä muil­le tar­vit­si­joil­le.”

Nea Nur­ro, 23, jut­te­lee Business­Asemalla tyy­ty­väi­se­nä elä­mään­sä. Hän aloit­ti elo­kuus­sa kas­va­tus- ja ohjausa­lan opin­not Suo­men Dia­ko­niao­pis­tol­la, Dia­kis­sa.

– Tyk­kään kovas­ti käy­tän­nön­lä­hei­ses­tä opis­ke­lus­ta. Ihmis­kes­kei­nen ala tun­tuu omal­ta, ja val­mis­tun nuo­ri­so-ohjaa­jak­si kah­den vuo­den pääs­tä. Saan lukios­ta vuo­den hyväk­si­lu­kua.

Aina Nean tilan­ne ei ole ollut yhtä sees­tei­nen.

– Minul­ta puut­tuu nil­kois­ta­ni yhdet nive­let. Sitä ei huo­mat­tu heti syn­nyt­tyä­ni, vaan vas­ta vuo­sien pääs­tä. Aluk­si luul­tiin, että kär­sin kas­vu­ki­vuis­ta. Välil­lä olen ollut jopa täy­sin käve­ly­ky­vy­tön ja käyt­tä­nyt pyö­rä­tuo­lia. Jal­ka­leik­kauk­sia on taka­na nel­jä tai vii­si, en ole las­ke­nut. Vaik­ka kivut ovat hel­lit­tä­neet, vie­lä on tulos­sa yksi leik­kaus. Se vaa­tii hen­kis­tä kant­tia.

Fyy­sis­ten kipu­jen lisäk­si Nean mie­li kuor­mit­tui lii­kaa lukioiäs­sä.

– Sain hoi­toa, mut­ta lää­ki­tyk­sen kans­sa oli vai­ke­aa enkä pys­ty­nyt kes­kit­ty­mään opin­toi­hin. Sain amma­til­li­sen tuki­hen­ki­lön vii­dek­si vuo­dek­si ja val­mis­tuin yli­op­pi­laak­si kevääl­lä ‑21.

Oma ala löy­tyy

Tam­mi­kuus­sa ‑24 Nea haki ja pää­si opis­ke­le­maan sosio­no­mik­si ammat­ti­kor­kea­kou­luun.

– Opis­ke­lu oli mel­ko itse­näis­tä ja teo­reet­tis­ta, mikä tun­tui han­ka­lal­ta. Elä­män­ti­lan­tee­ni oli sel­lai­nen, ettei­vät rah­keet riit­tä­neet ammat­ti­kor­kea­kou­luun vuot­ta pidem­mäk­si aikaa.

– Minul­la oli epä­var­ma olo, sil­lä monil­la muil­la oli jo työ­ko­ke­mus­ta­kin. Sosi­aa­lia­la tun­tui kui­ten­kin omal­ta, ja kai­pa­sin opis­ke­le­maan sitä muu­al­le.

Vai­ke­aan ajan­jak­soon Nea sai piris­tys­tä har­ras­tuk­sis­taan; tie­to­ko­ne­pe­leis­tä ja kita­ran soit­ta­mi­ses­ta, johon hän sai oppin­sa sedäl­tään.

Nea tart­tui tilai­suuk­siin

Nea tutus­tui tuki­hen­ki­lön­sä kans­sa Byströ­min Ohjaa­moon. Siel­lä hän kuu­li kun­tout­ta­vas­ta työ­toi­min­nas­ta ja aloit­ti toi­min­nan.

– Olin Kes­tä­vän kehi­tyk­sen kes­kuk­ses­sa (KeKe) käsi­työ­ryh­mäs­sä ja Telak­ka Media­pa­jal­la. Sain niis­tä apua, aika­tau­lu­tus­ta ja jär­jes­tys­tä elä­mää­ni. KeKes­sä tein kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­leis­ta ryi­jyä ja Tela­kal­la opet­te­lin bii­se­jä, soi­tin kita­raa ja kor­ja­sin­kin nii­tä.

Seu­raa­vak­si Nea sai mah­dol­li­suu­den opin­nol­lis­ta­mi­seen.

– Aloi­tin Lin­tu­lam­men ilta­päi­vä­ker­hos­sa kun­tout­ta­vas­sa työ­toi­min­nas­sa. Työs­ken­te­lin las­ten paris­sa kol­me kuu­kaut­ta alku­vuon­na ‑25. Jak­son aika­na han­kit­tu osaa­mi­nen teh­tiin näky­väk­si ja sain työ­teh­tä­vii­ni liit­ty­väs­tä osaa­mi­ses­ta­ni osaa­mis­to­dis­tuk­sen. Sen joh­dos­ta osa opin­nois­ta­ni hyväk­si­lue­taan Dia­kis­sa.

Valoi­sa tule­vai­suus

Tule­vai­suu­des­sa Nea voi­si näh­dä itsen­sä muka­na esi­mer­kik­si Vetu­roin­ti-toi­min­nas­sa.

– Sii­nä las­ten­suo­je­lun koke­mus­asian­tun­ti­jat toi­mi­vat nuor­ten tuke­na ja tsemp­pa­rei­na ja kehit­tä­vät las­ten­suo­je­lua. Asiak­kaat ovat 13–29-vuotiaita. Toi­min­taan kuu­luu muun muas­sa lei­re­jä. Muka­vin­ta työs­sä ovat juu­ri kon­tak­tit ihmis­ten kans­sa.

– Olen saa­nut apua monil­ta ammat­ti­lai­sil­ta. Haluan vas­ta­vuo­roi­ses­ti aut­taa nuo­ria ja antaa heil­le koke­muk­sen, että jokai­sen ihmi­sen tun­teil­la on väliä.

– Eni­ten minua pelot­taa, jos jol­la­kin nuo­rel­la on rank­ko­ja koke­muk­sia. Miten hoi­dan tilan­teen niin, ettei se mene lii­kaa tun­tei­siin? Ammat­ti­mai­suu­den pitää olla aina työs­sä läs­nä, poh­tii Nea.

Jo mar­ras­kuus­sa Nea saa mah­dol­li­suu­den kokeil­la tule­vaa ammat­ti­aan käy­tän­nös­sä, sil­lä alka­mas­sa on kuu­den vii­kon har­joit­te­lu Tui­ran kou­lul­la joko kou­lu­luo­kas­sa tai ilta­päi­vä­ker­hos­sa.