Nuvoon hen­ki­lös­tö­joh­ta­ja Mar­kus Alan­ko: ”Har­joit­te­li­jan otta­mi­nen on meil­le luon­te­va tapa rek­ry­toi­da”

Kuva: ”Olem­me pääs­seet ihan­ne­ti­lan­tee­seen, jos­sa kou­lut lähet­tä­vät meil­le har­joit­te­li­joi­ta auto­maat­ti­ses­ti”, ker­too hen­ki­lös­tö­joh­ta­ja Mar­kus Alan­ko (vasem­mal­la).

Oulu­lai­nen IT-alan yri­tys Nuvoo kun­nos­taa ammat­ti­lais­käy­tös­sä ollei­ta tie­to­ko­nei­ta uuden­ve­roi­sik­si. Huol­lon ja uudel­lee­na­sen­nuk­sen jäl­keen lait­teet sovel­tu­vat sekä yksi­tyis- että yri­tys­käyt­töön. Fir­mas­sa työs­ken­te­lee yli 50 työn­te­ki­jää, ja vain puo­let heis­tä on rek­ry­toi­tu suo­raan tiet­tyyn teh­tä­vään.

– Meil­lä työ­suh­teet alka­vat useim­mi­ten har­joit­te­lus­ta, työ­ko­kei­lus­ta tai palk­ka­tu­ki­työs­tä. Ylei­sin­tä on, että toi­sen asteen opis­ke­li­ja tulee teke­mään meil­le har­joit­te­lu­pät­kää ja jää sit­ten hom­miin, sanoo hen­ki­lös­tö­joh­ta­ja, yksi fir­man omis­ta­jis­ta, Mar­kus Alan­ko.

Alan­ko pitää hen­ki­lö­koh­tais­ta ja suju­vaa yhtey­den­pi­toa työ­nan­ta­jan ja oppi­lai­tos­ten välil­lä vält­tä­mät­tö­mä­nä ja luon­nol­li­se­na.

– On suo­ras­taan työ­nan­ta­jien type­ryyt­tä, jos työl­lis­tä­mis­jär­jes­tel­mää, jos­sa kaik­ki osa­puo­let voit­ta­vat, ei osa­ta käyt­tää hyö­dyk­si, hän puhi­see.

Kat­so video palk­ka­tues­ta

Palk­ka­tu­ki on tuki, jota työ­nan­ta­ja voi hyö­dyn­tää työl­lis­täes­sään työt­tö­män työn­ha­ki­jan. Videol­la ker­ro­taan, mis­tä tues­sa on kyse, min­kä­lai­siin työ­suh­tei­siin sitä voi hakea ja miten haku­pro­ses­si ete­nee.

Kym­me­nen vuot­ta työt­tö­mä­nä

Yksi työn­har­joit­te­lun kaut­ta Nuvool­la aloit­ta­nut on Sys­tem Specia­list Juha Lie­vo­nen.

– Aloi­tin tääl­lä Kelan amma­til­li­seen Tai­to-kun­tou­tuk­seen kuu­lu­val­la kol­men kuu­kau­den työ­har­joit­te­lul­la maa­lis­kuus­sa ‑25, jos­ta jat­koin palk­ka­tu­ki­työl­lis­tet­ty­nä.

– Juhan koh­dal­la kaik­ki on men­nyt oppi­kir­jan mukai­ses­ti eikä työ­suh­teen jat­ko ole hänes­tä kiin­ni. Jat­ko riip­puu fir­man menes­tyk­ses­tä. Toi­von, että kun palk­ka­tu­ki­työ päät­tyy vuo­den­vaih­tees­sa, Juha jat­kaa meil­lä täy­sil­lä töi­tä, sanoo Alan­ko.

Lie­vo­sel­la on taka­naan yli kym­me­nen vuot­ta kes­tä­nyt työt­tö­myys.

– Mitä pitem­pään on työt­tö­mä­nä, sitä enem­män pas­si­voi­tuu. Tulee epä­on­nis­tu­mi­sia ja eris­täy­ty­mis­tä. Tilan­ne voi tun­tua ylit­se­pää­se­mät­tö­mäl­tä, tie­tää Lie­vo­nen.

Hän kävi lukion, armei­jan ja opis­ke­li auto­maa­tioin­si­nöö­rin opin­to­ja pari vuot­ta, kun­nes vaih­toi tien toi­sel­le puo­lel­le ammat­ti­kou­luun.  Siel­tä Lie­vo­nen sai käteen­sä auto­maa­tio­asen­ta­jan pape­rit.

– Työ­ura­ni ei kui­ten­kaan pääs­syt vauh­tiin. Ter­vey­son­gel­mat vai­va­si­vat ja diag­noo­sin saa­mi­nen vei aikaa. Har­ras­tuk­se­na­ni kor­ja­sin ja kasa­sin ret­ro­kon­so­lei­ta.

Nuvoos­sa Lie­vo­nen on siir­ty­nyt läp­pä­rei­den kun­nos­tuk­ses­ta pöy­tä­ko­ne­puo­lel­le. Lisäk­si hänen teh­tä­viin­sä kuu­luu muun muas­sa varas­ton hal­lin­taa ja raa­ka­run­gois­ta kokoon­pa­no­jen kasaus­ta työ- ja peli­käyt­töön.

– Työ­teh­tä­viä voi myös halu­tes­saan vaih­del­la. Vie vuo­sia, että oppii talon työt. Tyk­kään sii­tä, että aina tulee uusia ongel­mia rat­kot­ta­vak­si.

Pik­ku­ky­lä­mei­nin­kiä

Nuvoos­sa val­lit­see pik­ku­ky­lä­mei­nin­ki, jos­sa kaik­ki aut­ta­vat kaik­kia. Jokai­nen työn­te­ki­jä opet­taa ja ohjaa uusia tuli­joi­ta. Kult­tuu­ria on raken­net­tu yri­tyk­sen perus­ta­mis­ajois­ta läh­tien, jol­loin työn­te­ki­jöi­tä oli vain kol­me.

– Tääl­lä pereh­dy­te­tään hyvin ja työ­po­ruk­ka on muka­va. Ei ole höl­möl­tä tun­tu­via kysy­myk­siä, Lie­vo­nen vah­vis­taa.

– Meil­lä on har­joit­te­li­joi­ta jat­ku­vas­ti. Se on tapam­me rek­ry­toi­da. Uusi ihmi­nen ote­taan mukaan yhtei­seen teke­mi­seen. Ollaan avoi­mia ja yhden­ver­tai­sia, kuvai­lee Alan­ko.

Nuvoos­sa on tär­kein­tä, että uusi tuli­ja sopii työyh­tei­söön.

– Jos hen­ki­lö ei sovi meil­le, ei se tar­koi­ta, että oli­si huo­no työn­te­ki­jä. Eri ihmi­set sopi­vat eri paik­koi­hin.

Anna mah­dol­li­suus

Alan­gon mukaan poten­ti­aa­li­sia työn­te­ki­jöi­tä menee huk­kaan, kun tui­jo­te­taan vain pape­rei­ta.

– En kos­kaan ota ketään taloon, jos en näe hänes­sä mah­dol­li­suut­ta. Kun huo­maan, että täs­sä saat­tai­si olla mät­si, läh­de­tään kokei­le­maan, teh­dään yhdes­sä hyvä suun­ni­tel­ma ja kat­so­taan, mitä tapah­tuu. Haluan vies­tiä työn­ha­ki­jal­le, että olen kiin­nos­tu­nut juu­ri hänes­tä.

– Rek­ry­toin­ti vaa­tii yri­tyk­sel­tä kykyä tun­nis­taa oikei­ta asioi­ta. Minus­ta työ­elä­mäs­sä ei ole tär­ke­ää, mil­lai­sel­la diplo­mil­la työ­tä hae­taan. Skar­pil­le työn­te­ki­jäl­le, jol­le tie­to tart­tuu ja jon­ka työ­elä­mä­tai­dot ovat hyvät, kan­nat­taa antaa tilai­suus. Jos ensim­mäi­se­nä annet­tu työ ei suju, kan­nat­taa antaa mah­dol­li­suus näyt­tää mui­ta­kin tai­to­ja.

Lue lisää Business­Oulun pal­ve­luis­ta työ­nan­ta­jil­le: businessoulu.com/tyonantajat