Nuorempi sukupolvi työelämän kulttuurin muutosvoimana

Olen pohtinut paljon työn käsitettä. Mitä työ on – kussakin kontekstissa? Sehän ei ole identtistä, vaan esimerkiksi jokaisen organisaation tulee omalla kohdallaan määritellä työnsä käsite ja sisältö. Mikä merkitys työllä on? Mitä se voi antaa niin organisaatiolle, sidosryhmille kuin yhteiskunnalle, ja mitä se voi antaa työtä tekevälle yksilölle? Miksi töihin mennään ja miksi siellä ollaan?

Uusi nuori sukupolvi, joka työelämään on näinä aikoina ja lähitulevaisuudessa astumassa, janoaa työltä merkityksellisyyttä ja kohtuullisuutta. Nuori sukupolvi myös toivoo työelämältä ennen muuta yksilöllistämistä mutta toisaalta yhteisöllisyyttä. Kaivataan vapautta olla oman työnsä herra, mutta yksin ei haluta jäädä vaan mielellään löydettäisiin motivaatiota myös vahvasta yhteisöllisyydestä työpaikalla tai vaikkapa oman toimialan sisällä sekä myös yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tasolla. Voisi myös todeta, että nuori sukupolvi tulee todennäköisesti entistä enemmän rikkomaan tähän asti totuttuja rajoja ja käsityksiä siitä, mikä kaikki onkaan yhteistöissä tai työelämässä ylipäätään mahdollista.

Olisin naiivi jos väittäisin, että nuori sukupolvi on keksinyt tarpeen työn yksilöllistämisestä, yhteisöllistämisestä, merkityksellisyydestä ja kohtuullisuudesta. Näitä on toivottu, kaivattu, lykätty, hylätty ja onnistuneesti toteutettu työelämässä pitkät tovit aiemminkin ja myös tällä hetkellä. Ihminen tahtoo tuntea itsensä tärkeäksi ja hyödylliseksi, eikö totta. Mutta argumenttini on, että nuori sukupolvi ei tyydy vain odottamaan, josko nämä tarpeet toteutuvat. Nuori sukupolvi yhä selkeämmin valikoi työpaikkansa sen perusteella, toteutuvatko siellä nämä tarpeet aivan realistisesti. Joten onko tällä menolla työnantajilla enää mitään mahdollisuutta jäädä sormi suuhun ja toivoa vain työvoiman saatavuuden jatkumista?

Onko nuori sukupolvi kranttu? Onko nuori sukupolvi haluton tekemään työtä? Onko opittu siihen, että asiat tapahtuvat jotenkin itsestään ilman, että niiden eteen tarvitsee ponnistella? Nämä ovat todella kinkkisiä kysymyksiä. Uskon, että jokaisesta ihmisrykelmästä löytyy erilaisia piirteitä niin hyvässä kuin haastavammassa, mutta aivoja ja ajatuksia kutkuttavaa onkin se viesti ja signaali, jota nuori sukupolvi työelämälle antaa: työ ei voi olla niin hektistä ja negatiivisesti kuormittavaa, ettei siitä meinaa keretä palautua vapaa-ajalla.

Kuka tahansa olisi krantunpuoleinen tai halutonkin ponnistelemaan tuollaisessa kulttuurissa pitemmän päälle. Ei meillä ole varaa ennenaikaisesti eläköityä työuupumusviruksen levitessä hurjaa tahtia. Tässä on myös iso riski, että mikäli työelämään astumassa oleva porukka kokee työn liian isona haasteena, helposti saatetaan jättäytyä kokonaan työelämän ulkopuolelle, mikä taas heikentää yksilön merkityksellisyyden tunnetta yhteiskunnan jäsenenä tuomassa omaa korttansa kekoon. Lisäksi tämä on aivan suoraan iso haaste myös koko yhteiskunnalle.

Karrikoiden sanottuna nuori sukupolvi elää jo syntymästään asti paineistetussa maailmassa, jossa koetaan olemassaolon tuskaa, kun ympärillä muut mukamas vaikuttavat olevan itseä menestyneempiä yli-ihmisiä suorittaja- ja pärjääjäsieluineen. On helppo verrata omaa elämää ja työelämää muiden vastaaviin aivan täydellisessä reaaliajassa. Meidän pitäisi tehdä työelämässä armollisuudesta ja kohtuullisuudesta uutta trendikkyyttä. Mutta ollaan vilpittömän tarkkoina: ainahan vaarana on, että työnteko lässähtää riman ali suoriutumiseksi, mikäli ei uskalleta yrittää kunnolla, jos pelätään kuormittumista. Keskeistä olisi puuttua haitalliseen, uuvuttavaan kuormittumiseen ja lisätä ihmistä energisoivaa aikaansaamisen tunnetta työssä.

Seuraava lähitulevaisuuden iso juttu työelämässä tulkoon siis olemaan, että nostetaan armollisuuden, kohtuullisuuden ja merkityksellisyyden arvostus niiden ansaitsemalle jalustalle, mutta pidetään huoli, että ihmiskunnassa pysyy tervettä reippautta, yritteliäisyyttä, sopivaa tavoitteellisuutta, tekemisen meininkiä sekä vastuunkantoa itsestä ja muista. Balanssi… Se kai se on hyvä sana.

Henrietta Karjalainen

Kirjoittaja on yrittäjä, kehittäjä ja puhuja, joka toimii nuoremman sukupolven sanansaattajana työelämän kentällä.