Palaveripullaa!

Muistan, miten joskus kauan aikaa sitten silloisessa työpaikassani piti piilottaa tietyt täytekeksit, ja palaveripullatkin vietiin esille vasta viime hetkessä, koska muuten niille olisi pitänyt asettaa vartiointi. No, nythän meillä etäilijoillä on omat (pakaste)pullamme ja voi syyttää vain itseään (tai halutessaan muita perheenjäseniä), jos keksipaketti on tyhjä. Tosin palaverejakin on niin paljon, ettei kukaan jaksaisi syödä niitä vastaavaa määrää pullaa! – Hybridipalaverit voivat kyllä olla ongelma: entä jos joku vaihtaakin statuksensa viime hetkellä läsnä olevaksi, ja pullaa pitää puolittaa?

Rasittavimpia ovat tietysti turhat palaverit. Ja ne lukuisat Teams-tapaamiset, jotka alkavat tasalta ja päättyvät venyneinä reilun tunnin päästä niin, että olet myöhässä seuraavasta tasalta alkavasta. Niihin palavereihin, jotka osuvat päällekkäin eikä kumpikaan/mikään nouse tärkeysjärjestyksessä ykköseksi, olen kehittänyt kompromissiratkaisun: mitäpä jos käyttäisikin ajan niihin töihin, jotka muutoin jäävät palaverirallin jalkoihin!

Palavereista ruuhkautuva päivä on raskas. Itse tarvitsen reilusti aikaa myös suunnittelu- ja kirjoitustyöni ympärille, sillä keskittyminen ja rauhoittuminen työn flow’hun ei onnistu palasissa. Käytän MyAnalyticsin keskeytyksetön työaika -toimintoa, jolla voin määritellä kalenteriin toivomaani työrauhaa automaattisesti. Se, miten tuota merkintää kunnioitetaan, kun joku varaa kalenteristani kokousaikaa, on tietysti toinen juttu.

Mutta miten määritellään turha palaveri? Uskoisin, että jatkossa lähipalaverit mielletään harvemmin tarpeettomiksi. Sen lisäksi, että kameran tai näytön tuijottaminen on fyysisesti raskasta, myös yhdessä tekeminen jää etäilemällä auttamatta vajaaksi ja keskustelut valjuiksi.

Etäpalaverikäytäntöjä ja hybridiosallistumista, oman työn johtamista sekä entistä tärkeämpään rooliin noussutta projektinhallintaa me joudumme vielä opettelemaan lisää.

Ratkaisu kaikkiin pullaongelmiin on muuten kävelykokous!