Julkaistu 4.11.2026 keskiviikko

Kuka kas­vat­taa poh­joi­sen seu­raa­vat senio­rit?  

Kirjoittaja: Sofia Järnström

Tänä kesä­nä eräs yrit­tä­jä ker­toi minul­le, ettei hänen tar­vit­se jat­kos­sa enää pal­ka­ta junio­ri­ta­son insi­nöö­re­jä tai koo­da­rei­ta, sil­lä teko­ä­ly hoi­taa ne työt. Kun kuu­lin lyhyen ajan sisäl­lä saman­suun­tai­sia aja­tuk­sia useam­mal­ta tahol­ta, aloin huo­les­tua. Jou­kos­sa oli yri­tyk­siä, jot­ka ovat perin­tei­ses­ti työl­lis­tä­neet nuo­ria ja jois­sa moni on saa­nut kas­vaa oman alan­sa ammat­ti­lai­sek­si.  

Rek­ry­toin­tia­lan yrit­tä­jä­nä etsin työk­se­ni koke­nei­ta osaa­jia. Tie­dän, mik­si yri­tyk­set tar­vit­se­vat ihmi­siä, jot­ka pys­ty­vät otta­maan vas­tuu­ta heti. Mut­ta jos kaik­ki halua­vat senio­rin, kuka palk­kaa junio­rin?  

Kes­kus­te­luis­sa esiin nouse­vat myös aika ja resurs­sit. Har­joit­te­li­jaa ei ote­ta, kos­ka ohjaa­mi­seen ei ole aikaa. Kesä­työ­paik­ka jää avaa­mat­ta, kos­ka pereh­dy­tys ei mah­du arkeen. Myön­nän, olen yrit­tä­jä­tai­pa­leel­la­ni itse­kin vedon­nut näi­hin. Tie­dän, miten todel­li­sia nämä rajoi­tuk­set ovat. Työn­te­ki­jän palk­kaa­mi­nen on aina inves­toin­ti, jon­ka odo­te­taan mak­sa­van itsen­sä takai­sin.  

Juu­ri sik­si tämä on monel­le yrit­tä­jäl­le tosi han­ka­la kysy­mys. Yksit­täi­nen yri­tys voi teh­dä täy­sin perus­tel­lun pää­tök­sen jät­tää palk­kaa­mat­ta. Kun saman pää­tök­sen tekee riit­tä­vän moni, yhä useam­mal­ta nuo­rel­ta voi kaven­tua mah­dol­li­suus pääs­tä työ­ural­laan alkuun.   

Pereh­dy­tyk­seen käy­tet­ty aika näkyy heti kalen­te­ris­sa ja kus­tan­nuk­sis­sa. Tar­joa­mat­ta jää­neen mah­dol­li­suu­den seu­rauk­set näky­vät vas­ta myö­hem­min ja usein muu­al­la: jon­kun työ­ura ei pää­se alka­maan, osaa­mi­nen jää käyt­tä­mät­tä ja tule­vai­suu­den suun­ni­tel­mat siir­ty­vät. Pahim­mas­sa tapauk­ses­sa yhä useam­pi nuo­ri aikui­nen on vaa­ras­sa jää­dä pit­käk­si aikaa työ­elä­män ulko­puo­lel­le.  

Mitä tapah­tuu, jos yhä useam­pi nuo­ri tekee sen, mihin olem­me kan­nus­ta­neet: opis­ke­lee, hank­kii osaa­mis­ta ja hakee töi­tä, mut­ta työ­elä­mäs­sä hänel­le ei löy­dy­kään paik­kaa? Kuin­ka kau­an voi raken­taa luot­ta­mus­ta omaan tule­vai­suu­teen­sa, jos mah­dol­li­suut­ta pääs­tä alkuun ei yksin­ker­tai­ses­ti tule?  

Ensim­mäi­seen oman alan työ­hön liit­tyy pal­jon odo­tuk­sia. Pää­see käyt­tä­mään oppi­maan­sa, teke­mään jotain mer­ki­tyk­sel­lis­tä ja raken­ta­maan itse­näis­tä elä­mää. Työs­sä syn­tyy suh­tei­ta, ker­tyy koke­mus­ta ja oma suun­ta alkaa hah­mot­tua. Sik­si pit­kit­ty­nyt odot­ta­mi­nen ei ole vain työl­li­syys­ky­sy­mys. Se vai­kut­taa sii­hen, mil­lai­se­na nuo­ri näkee oman tule­vai­suu­ten­sa ja uskal­taa­ko hän raken­taa sitä tääl­lä.  

Oulus­sa meil­lä on huip­pu­ta­son kor­kea­kou­lu­tus­ta, ja tän­ne tulee fik­su­ja ihmi­siä ympä­ri Suo­mea ja maa­il­maa. He käyt­tä­vät vuo­sia osaa­mi­sen­sa raken­ta­mi­seen tääl­lä. Jos ensim­mäi­nen oman alan työ löy­tyy lopul­ta muu­al­ta, myös elä­mä voi raken­tua sin­ne. Sil­loin poh­joi­ses­ta voi läh­teä juu­ri sitä osaa­mis­ta, jota tääl­lä tar­vit­tai­siin tule­vi­na vuo­si­na.  

Kyse on myös yri­tys­ten omas­ta kil­pai­lu­ky­vys­tä. Osaa­mis­ta, jota tar­vit­sem­me kym­me­nen vuo­den pääs­tä, ei voi ostaa val­mii­na, jos kukaan ei ole kas­vat­ta­nut sitä. Tämän päi­vän junio­rit ovat huo­mi­sen senio­rei­ta, ja heis­tä kil­pail­laan sil­loin vie­lä nykyis­tä­kin kovem­min.  

Olen saa­nut oman yri­tyk­se­ni ja asiak­kai­dem­me kaut­ta näh­dä monen hie­non uran alku­met­rit ja seu­ra­ta ylpeä­nä nii­den ete­ne­mis­tä. Jou­kos­sa on ollut niin vas­ta­val­mis­tu­nei­ta kuin alan­vaih­ta­jia­kin. Koke­muk­sen rin­nal­la kiin­ni­tän huo­mio­ta sii­hen, miten hen­ki­lö oppii, miten hän suh­tau­tuu (jat­ku­vaan) muu­tok­seen, miten hän toi­mii tii­mis­sä sekä mikä hän­tä moti­voi.   
  
Rek­ry­toin­nis­sa kan­nat­taa erot­taa, mitä pitää osa­ta heti ja mitä voi oppia työs­sä. Näyt­töä uuden oppi­mi­ses­ta ja ongel­man­rat­kai­sus­ta voi löy­tyä myös opin­nois­ta ja omis­ta pro­jek­teis­ta. Jos edel­ly­täm­me val­mis­ta osaa­mis­ta kaik­keen, saa­tam­me ohit­taa ihmi­sen, jol­la oli­si pal­jon annet­ta­vaa. Työn muut­tues­sa myös työ­uran alun pitää voi­da muut­tua. Nuo­ri voi osal­lis­tua uusien toi­min­ta­ta­po­jen kehit­tä­mi­seen ja tuo­da osaa­mis­ta, jota työyh­tei­sös­tä vie­lä puut­tuu. Oppi­mi­nen voi kul­kea molem­piin suun­tiin, kun sil­le on tilaa.  

Kou­lu­tuk­sen ja ensim­mäi­sen työ­pai­kan välis­tä mat­kaa ei tar­vit­se rat­kais­ta yksin. Oppi­lai­tok­set, Business­Oulu ja muut toi­mi­jat tar­joa­vat jo yhteis­työ­mah­dol­li­suuk­sia ja tukea. Samal­la mei­dän on yhdes­sä tun­nis­tet­ta­va, mikä vie­lä estää nuo­ria ja työ­paik­ko­ja koh­taa­mas­ta. Me työ­nan­ta­jat voim­me aloit­taa poh­ti­mal­la, mil­lai­nen ensim­mäi­nen askel oli­si omas­sa yri­tyk­ses­säm­me mah­dol­li­nen. Se voi olla har­joit­te­lu, opin­näy­te­työ tai mah­dol­li­suus tutus­tua alaan. Rat­kai­su­ja on ole­mas­sa.  

Työ­nan­ta­jat hei, tutus­tu­kaa vaih­toeh­toi­hin ja poh­ti­kaa, onko teil­lä mah­dol­li­suut­ta ava­ta jol­le­kin nuo­rel­le väy­lä työ­elä­mään, jot­ta hän pää­see kas­va­maan senio­rik­si. Vuo­den 2040 osaa­mis­ta raken­ne­taan nyt. Ja samal­la koko poh­joi­sen tule­vai­suut­ta.  

Lue lisää mah­dol­li­suuk­sis­ta tukea nuor­ta koh­ti työ­elä­mää: businessoulu.com/tulevaisuus  

Sofia Järn­ström on Nota­recin perus­ta­ja ja toi­mi­tus­joh­ta­ja sekä rek­ry­toin­nin stra­te­gi­nen asian­tun­ti­ja. Hänel­lä on 15 vuo­den koke­mus asian­tun­ti­ja- ja joh­don suo­ra­hauis­ta Suo­mes­sa ja kan­sain­vä­li­ses­ti. Nota­rec on osa HTGP Grou­pia. Sofia on muka­na myös Oulun yri­tysbrän­di­lä­het­ti­läi­dentoi­min­nas­sa (pää­ku­va).