Yksi har­joit­te­lu­paik­ka voi muut­taa pal­jon

Kun aloi­tin lii­ke­ta­lou­den opin­not Oulun ammat­ti­kor­kea­kou­lus­sa, tie­sin halua­va­ni
työs­ken­nel­lä tule­vai­suu­des­sa mark­ki­noin­nin ja vies­tin­nän paris­sa. En kui­ten­kaan vie­lä
tien­nyt tar­kas­ti, mil­lai­sis­sa teh­tä­vis­sä haluai­sin työs­ken­nel­lä tai mil­lais­ta osaa­mis­ta minul­la
oikeas­taan oli.

Har­joit­te­lu­pai­kan löy­tä­mi­nen ei ollut help­poa. Sopi­via paik­ko­ja oli vähän ja avoi­miin
hake­muk­siin ei tul­lut vas­tauk­sia. Aloi­tin har­joit­te­lu­ni myö­hem­min kuin monet ystä­vä­ni ja olin
jo mel­ko epä­toi­voi­nen. Olin vähi­tel­len val­mis otta­maan vas­taan jopa puhe­lin­myy­jän työn,
vaik­ka se ei kiin­nos­ta­nut minua eikä oli­si tar­jon­nut mah­dol­li­suut­ta kehit­tää nii­tä tai­to­ja, joi­ta
har­joit­te­lun aika­na halusin oppia. Sama tilan­ne kos­ket­ti monia mui­ta­kin opis­ke­li­joi­ta. Omal­la
luo­kal­la­ni noin puo­let opis­ke­li­jois­ta ei jat­ka­nut seu­raa­val­le luku­vuo­del­le yhtä aikaa kans­sa­ni,
ja ylei­sin syy oli se, ettei har­joit­te­lu­paik­kaa ollut löy­ty­nyt ajois­sa. Lopul­ta sain onnek­si vin­kin
opin­to-ohjaa­jal­ta Business­Oulun har­joit­te­lu­pai­kas­ta.

Har­joit­te­lu antoi mah­dol­li­suu­den kokeil­la ja onnis­tua

Olin Busi­nes­sOu­lul­la kol­men kuu­kau­den har­joit­te­lus­sa kevääl­lä 2025. Pää­sin hyö­dyn­tä­mään
kou­lus­sa oppi­maa­ni käy­tän­nös­sä, mut­ta ennen kaik­kea opin val­ta­vas­ti uut­ta. Sain
mah­dol­li­suu­den teh­dä moni­puo­li­ses­ti eri­lai­sia mark­ki­noin­nin, vies­tin­nän ja tapah­tu­mien
paris­sa liit­ty­viä teh­tä­viä.

Har­joit­te­lus­sa paras­ta oli se, että minuun luo­tet­tiin. Sain vas­tuu­ta ja mah­dol­li­suu­den
toteut­taa omia aja­tuk­sia­ni, mut­ta samal­la sain aina tukea sil­loin, kun sitä tar­vit­sin. En
koke­nut ole­va­ni vain har­joit­te­li­ja, joka tekee mui­den mää­rää­miä pie­niä teh­tä­viä, vaan
oikeas­ti osa työyh­tei­söä ja Työn Tai­ta­jien toi­min­taa.

Olin ennen har­joit­te­lua todel­la ujo, hil­jai­nen ja epä­var­ma omas­ta teke­mi­ses­tä­ni. Har­joit­te­lun
aika­na roh­kais­tuin tuo­maan omia ideoi­ta­ni esil­le ja luot­ta­maan sii­hen, että minul­la on
annet­ta­vaa. Kun näin, että muut luot­ti­vat minuun ja arvos­ti­vat teke­mää­ni työ­tä, opin
vähi­tel­len luot­ta­maan sii­hen itse­kin.

Har­joit­te­lu jat­kui opin­näy­te­työ­nä

Har­joit­te­lun jäl­keen minul­le oli mel­ko nopeas­ti sel­vää, että haluai­sin teh­dä myös
opin­näy­te­työ­ni Työn Tai­ta­jil­le. Olin tutus­tu­nut toi­min­taan, koin sen tär­keäk­si ja olin saa­nut
työ­har­joit­te­lun aika­na niin hyvän koke­muk­sen Työn Tai­ta­jien poru­kas­ta, että halusin jat­kaa
yhteis­työ­tä.

Sain mah­dol­li­suu­den teh­dä pal­kal­li­sen opin­näy­te­työn Työn Tai­ta­jien vies­tin­nän
kehit­tä­mi­ses­tä. Tut­kin, miten yri­tys­ten ja työ­elä­män edus­ta­jia voi­tai­siin saa­da parem­min
mukaan nuor­ten työl­li­syy­den tuke­mi­seen.

Opin­näy­te­työ syven­si har­joit­te­lus­sa oppi­maa­ni ja opet­ti pal­jon uut­ta tut­ki­muk­sen teke­mi­ses­tä
ja vies­tin­nän kehit­tä­mi­ses­tä. Eri­tyi­ses­ti työ­pa­jan jär­jes­tä­mi­nen jäi mie­lee­ni, sil­lä pää­sin
teke­mään tut­ki­mus­ta hyvin käy­tän­nön­lä­hei­ses­ti yhdes­sä työ­elä­män edus­ta­jien kans­sa.

Sain opin­näy­te­työs­tä arvo­sa­nan 5 ja pää­sin myös esit­te­le­mään työn tulok­sia Työn Tai­ta­jien
vuo­sit­tai­ses­sa tapah­tu­mas­sa. Esiin­ty­mi­nen on ollut yksi omis­ta kehi­tys­koh­teis­ta­ni, joten
myös tämä oli tär­keä mah­dol­li­suus haas­taa itseä­ni ja kehit­tää omaa osaa­mis­ta­ni.

Yksi mah­dol­li­suus voi joh­taa pal­jon pidem­mäl­le

Kun kat­son nyt taak­se­päin, har­joit­te­lu ja sen jat­ko­na teh­ty opin­näy­te­työ oli­vat pal­jon
enem­män kuin vain yksi osa opin­to­ja­ni. Sain työ­ko­ke­mus­ta, uusia ver­kos­to­ja ja
työ­elä­mä­tai­to­ja. Opin tun­nis­ta­maan parem­min omaa osaa­mis­ta­ni ja ennen kaik­kea
luot­ta­maan sii­hen.

Opis­ke­li­jan otta­mi­nen har­joit­te­luun vaa­tii yri­tyk­sel­tä aikaa ja pereh­dy­tys­tä, mut­ta samal­la se
on mah­dol­li­suus saa­da työyh­tei­söön uusia näkö­kul­mia, ideoi­ta ja tuo­ret­ta osaa­mis­ta.
Opis­ke­li­jal­la ei vält­tä­mät­tä ole vie­lä vuo­sien työ­ko­ke­mus­ta, mut­ta meil­lä on pal­jon opin­to­jen
kaut­ta ker­ty­nyt­tä osaa­mis­ta ja halua oppia lisää.

Minun koh­dal­la­ni yksi har­joit­te­lu­paik­ka joh­ti uusiin ver­kos­toi­hin, pal­kal­li­seen
opin­näy­te­työ­hön, arvok­kai­siin koke­muk­siin ja sii­hen, että aloin uskoa omaan osaa­mi­see­ni
aivan eri taval­la. Sik­si toi­von, että yhä useam­pi yri­tys ja orga­ni­saa­tio näki­si nuo­ren
palk­kaa­mi­sen tai har­joit­te­luun otta­mi­sen mah­dol­li­suu­te­na. Nuo­rel­la ei vält­tä­mät­tä ole vie­lä
val­mis­ta suun­taa tai pit­kää työ­his­to­ri­aa, mut­ta mah­dol­li­suus pääs­tä mukaan voi olla juu­ri se
asia, joka aut­taa löy­tä­mään oman pai­kan työ­elä­mäs­sä.